Epävarmuutta ja tulkintoja

Miksi pienistä asioista voi tehdä päätelmiä, joita voi muovailla päättömästi muovailuvahan tavoin?Loppujen lopuksi värikkäät päätelmät sotkeutuu yhteen ja muodostaa lähinnä ruskeaa muistuttavan epämääräisen möykyn.

Yksi sana tai katse voi vaikuttaa siltä, kuin rakkaus porhaltaisi tekojen takaa suoraan sydämeen. Hetken päästä sitä huomaa jossittelevansa, olikohan se rakkautta sittenkään. Ihastuminen sumentaa loogisen ajattelun. Mitä järkeä jahkailussa on? En osaa vastata, mutta se huokaus pisti miettimään.

Olikohan tuo ihastunut huokaus vai pelkkä ystävällinen kohteliaisuuden pakottama huomionosoitus? Olinhan pitkästä aikaa meikit kasvoilla, hiukset kähärällä ja vetävät vaatteet päällä. Olisin loukkaantunut pikkuisen, jos vaivannäköäni ei oltaisi huomioitu.

Illan taittuessa myöhäisiltaan, lähdettiin liikenteeseen. Kulkuni oli vaivalloista, kuin olisin kumonnut pari rohkaisevaa liikaa. Uudet korkeakorkoiset nilkkurit olisi pitänyt koekävellä aikaisemmin. Sain syyn tarttua naisellisen avuttomana toisen käsivarteen. Pääsin turvallisesti kohti karaokea, karpaloista juomaa ja paljastuksia.

Kolmannen laulun jälkeen alkoi menneiden muistelu. Pienet liikutuksen kyynelepisarat pyöri silmissä. Mennyt aika oli ollut rankempaa, mitä hymyssäsuin uskottelin muille sekä itselleni. Seurasi kehut ja kiitokset-osio. Sain lopulta kuulla, että minusta tykätään! Minäkin tykkäsin niin paljon, että uskalsin liimautua kylkeen ja kaivautua kainaloon. Nyt oli hyvä. Sydämeni oli läheisyydestä kylläinen.