Jouluaatto

Tiedättehän sen tunteen, kun odottaa jotain oikein kovasti. Kun lapsena odottaa jouluaattoa, aattona lahjavuorta kantavaa joulupukkia, omaa lahjakasaa ja lupaa päästä repimään kaikki paketit auki. Joulukuun alussa joulukalenterista malttoi syödä maltillisesti suklaapalan kerrallaan viikon verran. Nyt halusin päästä aattoon ja avata kaikki luukut. Aivan kuin itse joulu olisi lähempänä, kun luukkujen takaa löytyy pelkät muoviset suklaamuotit.

Kotiinpaluuseen oli pari yötä. Halusin jo hetkeen, kun kohdattaisiin uudestaan tutulla maaperällä. Saisin halata uudestaan ja rutistaa vähän kovempaa itseäni vasten mitä ennen. Ottaisin puheeksi karaokeillan ja tykkäystunnustuksen. Tunnustaisin omat tunteeni silläkin riskillä, että suhteemme saattaisi muuttua etäisemmäksi. En malttanut odottaa. Minun oli pakko tietää asian laita nyt ja heti.

Tuntui tutulta naputtaa viestiä ihmiselle, jota olin kaksi kuukautta takaperin kutsunut ensi kertaa kirpputorikierrokselle. Samalla tavalla jätin puhelimen äänettömälle tyynyn alle odottamaan vastausta. Tällä kertaa karkasin keittiöön mummon kahvikeitosten pariin. Kun vastaus saapui, oli myöhäinen ilta ja olin kuin lapsi jouluaattona.

Seuraavana päivänä pidin puhelinta visusti käsissä, että kuulisin sen soivan. Emme ehtineet jutella pitkään, sillä muut velvollisuudet, kuten kahvit ja mansikat, odotti koko perheen läsnäoloa. Tuo lyhyt keskustelu oli jännittävä ja sydän nousi kurkkuun pelkästään puhelimen hälyttäessä. Toisen ääni kuulosti hyvältä ja olisin halunnut kertoa yhteen hengenvetoon kaikki sydämelläni asustavat asiat.

Myöhemmin illalla saimme keskustella rauhassa. Mietittiin seuraavaa näkemistä. Juna-asemalla vastassa olisi kaivattu autokuskimme. Avuliaat kädet nostamassa poikaa junasta ja ottamassa raskaimman laukkuni kannettavaksi. Aloin jännittämään jälleennäkemistä. Aivan kuin kohtaisimme ensi kerran tunteet avoimina ja sydän pikkaisen raollaan. Onko rakkaus ja vapautuneisuus meidän matkassa mukana?  Tuntisinko vielä lämpöä ja rakkautta vai oliko pari erossaolopäivää värittänyt sydämeni liiankin tulisen punaisella sävyllä?