sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tasapainoilua

Ystävyys vs rakkaus. Ne painivat samassa sarjassa, mutta kuitenkin toisia vastaan. Rakkaudentunnustus voi pilata luottamuksen ja ystävyyden tuoman keveyden. Pahinta olisi nähdä vastapuolen reaktio, kun tunne ei olekaan molemminpuolinen. Siinä kohtaa mikään ei olisi kuten ennen.

Olin koittanut hivuttautua hänen lähelle pari kertaa. Niin lähelle, kuin suinkin oli ollut suotavaa. Herrasmies oli ääneti ajatuksissaan siirtynyt sivummalle. Huulta purren päättelin olevani liian päällekäyvä. Sitten ei hetkeen nähtykään. Olin varmaan pelästyttänyt pikkuvihjeilläni.

Lähdin poikani kanssa viikoksi etelään ystävän luokse, joka oli ollut alkukesästä kylässä.  Oli mukava päästä miettimään uusia kuvioita. Pitäisi itsenäistyä. En minä tarvitse omilla jaloilla seisomiseen tuota toista, jota samaisen päätöksen hahmotelmissa jo ehdin kaivata. Eräänä rentona punaviinisenä iltana soitettiin kuulumisia kommuunin suuntaan. Huutelin taustalta terveiset ja kohta ystäväni jo painoi kännykän korvalleni. Keskustelu ei meinannut loppua millään. Selvisi, että saisimme viikonlopuksi seuraa, kun parahin ystäväni oli tulossa soittokeikalle etelään!

Jostain kumman syystä innostuin ostelemaan uusia vaatteita ja jännitys vatsanpohjassa tuntui kuplivan taukoamatta. Koitti ilta, kun pääsin pukeutumaan parhaimpiini. Karaokeilta, mikä hyvä syy laittautua nätiksi. Ihastunut henkäys paljasti, että laittautumiseni oli tuottanut tulosta. En minä kellekään toiselle halunnut olla kaunis. Ehkä kukaan muu ei tiennyt sitä silloin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti